Julmistelen nimimerkistäni

Taustaa purkaukselleni sivun lopussa

Turpaan lätinän keinoin

Merkit tavasta väärästä:     Merkittävästä vaarasta:


Siis jätkämme                Siis jatkamme!

Juupeli-toista matkii.       Juupeli töistä mätkii

"Säkeet, ylistykset"        "sakeet" ylistykset:

tähdissä!                      Tahdissa

Kateen vedit esiin.          käteen vedit,

Pikku pelisi karkea.          esiin pikkupelisi kärkeä.


Nimimerkkisi melkein        Nimimerkkisi melkein

vaarin.                         "Väärin Nain".

Näin siis rohkaisen:         Siis röhkäisen:

Karsi väistösi!                Kärsi vaistosi!

Ei pelisi reilu,                  Ei pelisi reilu.

esiinnyt toisena.             Esiin nyt, töisenä!

Ei se vetele,                   Ei se vetele.

välähtääkö?                   Valahtaako?


Pöljin äkkäsi, lankeen!      Poljin akkasi länkeen!

Kysynkin: Näitkö             Kysynkin: Naitko

aiemmin, kyvyt on?         äiemmin, kyvytön?


Kasiainen pärjää,             Käsiäin` en parjaa,

sil` maani itse loin,           silmääni itse löin.

sen reitin teille söin.         Sen reitin teille soin.

Taakse mällini                  Tääk`se mallini?

mitätön.                         Mitat on!


Mietitte: Paasiko               Mietitte, pääsikö

sille Juupelin kummulle?       sille juupelin kummulle?

Viimeinkin, herännäiset!      Viimeinkin: heran naiset!

Mut` älkää salliko näiden!   Mut` alkaa sällikö naiden?

Tuskin elin tallissa.            Tuskin elin tällissä.


Ken riistaa                       Ken riistää,

etsii hengen,                    etsii hengen?

itse saalista hänkin            Itsesäälistä hankin

Paavalin kirjurin.               päävälin kirjurin.

Tulkinta, selitykset

Runoni on henkilökohtainen, joten valaisen sanakäänteideni ja metaforien taustaa.

Kuten yleensäkin, "latina- runo"on sivistynyttä, suorasanaista tapahtumien realistista maalailua. Toisessa, "lätinä-runossa", annan vihani ja ärtymykseni pulputa.

Seuraavassa joitakin poimintoja ja selityksiä mahdollisesti hämäräksi jäävistä kohdista.


Ykkös-runo

- "Nimimerkkisi melkein vaarin". Tässä nauran itselleni. Olenhan melkein seniili ja kaljukin, joten vaari olen siinä mielessä. Tämä oli aikoinaan yksi argumentti minua vastaan sivistyneellä palstallanne.

- "Näin siis rohkaisen: Karsi väistösi!" Rohkaisen karsimaan väistön eli toisin sanoen tulemaan esiin (nimimerkin suojista).

- "Pöljin äkkäsi, lankeen!" Siis palstan tyhmin arvasi, miten minut saa esiin: provosoimalla. Hän onnistui siinä eli minä "lankesin".

- "Kasiainen pärjää jne." Tässä riimissä vertaan itseäni nöyrästi matoon (kasiainen). Kuten minäkin, mato rakentaa käytävänsä syöden moskaa edestään jättäen (t)ulosteen jälkeensä. Lopputulos on siis plus-miinus-nolla. 

- "Paasiko sille Juupelin kummulle?" Tämä kappale on itseironinen kuvitelma kirjallisesta kuolemastani. Kirjallinen suuruuteni tunnustetaan liian myöhään, vasta kuoltuani.

- Ensimmäisen runon viimeinen kappale on filosofinen. Mitä tarkoittanee "Paavalin kirjuri"? Olisiko se kirjalijoiden esitutkinta ennen Pietarin porttia?


Kakkos-runo

No jaa: selvää tekstiä aikuiselle lukijalle.

- "Poljin akkasi länkeen" - annan neuvon paremmasta asennosta. Poljin eli jalka asetetaan muijan länkien eli kainalon seutuville.

- "Käsiäin en parjaa, silmääni itse löin. Sen reitin teille soin. Tääk` se mallini? Mitat on!" Tässä myönnän olevani syyllinen hieman itsekin. Käsiään (jotka tekstin kirjoittavat) on tietysti turha parjata. Tuhmat juttuni olen kuitenkin kirjoittanut pilke silmäkulmassa, silmää vinkaten. "Reittini" eli innovatiivisen runokieleni suon myös kollegoilleni. Olenhan julkaissut sanakirjanikin heitä varten. Mitoillani en pysty kehuskelemaan: ne ovat tietysti ihan standardia.

- "Heran naiset". Vrt. sanontaan "vesi herahti kielelle".

- "Päävälin kirjuri" on tietysti kallonkutistaja. Varasin jo ajankin. Soittivat sieltä hetken päästä ja peruivat sen vedoten liian työlääseen toimeksiantoon.

Tausta

Muutama vuosi sitten osallistuin aktiivisesti  keskusteluun Suomi24-kirjailijanalut palstalla. Nimimerkkini oli "Juupeli-toinen". Palsta lienee kyseisen sivuston fiksuimpia (mikä ei ole paljon).

Itseuhoni ja -ironiani ymmärrettiin väärin. No, fiksuimmat kyllä ymmärsivät, ja heidän kanssaan kävinkin hauskaa sanallista ja älyllistä vääntöä. Parhaimmillaan se ruokki luomisvimmaani.

Mutta kyllästyin ja poistuin vähin äänin.

Minua ei ole kuitenkaan unohdettu. Sen huomasin kotisivutilastoistani. Yllättävää aktiviteettia ilmaantui ko. palstan taholta. Piti käydä ihan katsomassa - olinhan ollut jo 1,5 vuotta pois.

Palstalla nimimerkki "Juupeli-kolmas" on avannut tämän viestiketjun. Otsikosta ja nimimerkistä voi päätellä, että kyseessä on vihamielinen provokaatio. Siinä annetaan ymmärtää, että minä olisin palannut ja kehuisin itseäni rinta rottingilla ylentäen itseni muka vertaisteni oppimestariksi.

Temppu on ollut tehokas: nimimerkkiväännökseni on vetänyt lukijoita suhteessa vastauskertoihin enemmän kuin yksikään muu keskustelu. (Tällä hetkellä 410/2). Olenko imarreltu? En!

Olen julmistunut moisesta likaisesta tempusta! Tässä siis vastaukseni "kruununperilliselleni" Juupeli-III:lle. Syyttäköön itseään. Hän heitti haasteen, joten minä valitsen taistelun aseet.

JUUPELI-KOLMANNELLE TIEDOKSI!