Jäähyväishaastattelu

Apteekkimme pitkäaikainen proviisori, Anna-Riitta, on saanut oman apteekin Savonlinnasta. On aika kysellä lähtötunnelmia uusien haasteiden edessä

- Miten tulit valinneeksi apteekkarin ammatin?

- Minulla oli kaksi vaihtoehtoa: joko apteekkari tai p.a.teekkari. Valinta ei lopulta ollut vaikea.

- Niin, sinuthan tunnetaan määrätietoisena ja kaukokatseisena henkilönä. Iskithän aikoinasi silmäsi tähän Kaukoonkin. Muuttaako mies mukanasi Savoon?

- Nähtäväksi jää. Kävi niin tai näin, joka tapauksessa kaukorakkaus pysyy.

- Oletko jo päättänyt apteekin nimestä? Kelpaako nimiehdotuksemme "Olavi-apteekki"? Sehän kuvastaisi hyvin Savonlinnan historiaa.

- Kauko piti nimeä naurettavana, pitää vielä miettiä…

- Hah, pitäisikö sen sitten olla ihan "Kauko-apteekki"?

- Niin, no "Kauko-apteekki" on harkinnassa. Nimi ilmentäisi ajatusta, että apteekkiin kannattaisi tulla kauempaakin. Vastapainona vähän näille lähikaupoille ja lähiapteekeille.

- Eräs lähisuutari mainosti aikoinaan: "Pysyvää paikkaa ei kenkään täältä saa!" Onko sinulla mielessäsi jokin apteekkiasi kuvaava slogan? 

- Onhan tässä ollut vuosia aikaa miettiä. Apteekki on palveluhenkinen terveydenhuollon toimija. Usein ihminen hakee ensimmäiseksi apua vaivoihinsa juuri apteekista. Me olemme tottuneet vaivanpalkkaa säästämättä auttamaan. Hammurabin lakia soveltaen kiteyttäisin ammattikuvamme kahteen sanaan: "Vaiva vaivasta".

- Nasevasti sanottu! Mutta miten uuden apteekkarin vapaa-aika kuluu?

- Tyydytän kaukokaipuutani!

- Kröhm… Anna -Riittää! Kiitos ja menestystä!