Lumipakina

Pakinoitsijana tunnen painetta ottaa kantaa talven (2010-2011) suosituimpaan puheenaiheeseen. Se ei liity mitenkään alaamme (apteekki-pakinasarja), joten on käytettävä aasinsiltaa:

Apteekeissa valmistetaan yhä lääkkeitä käsityönä. Raaka-aineita ei kuitenkaan enää kerätä itse luonnosta, vaan ne tilataan tukkuliikkeistä. Jokainen saapunut erä tulee tarkastaa eli analysoida tarkkojen ohjeiden (farmakopeoiden) mukaisesti.

Yleensä analysoinnin suorittaa korkeamman koulutuksen saanut proviisori. Kerran, lomien aikaan minäkin - farmaseutti - pääsin kellariin analysoimaan.

Kyseinen aine tuntui täyttävän kaikki farmakopean kuvaukset: se oli valkoista, hienojakoista jauhetta (kuten lähes kaikki muutkin raaka-aineet). En viitsinyt kaivaa kaikkia analyysivälineitä esille mokoman 5 gramman vuoksi, vaan tyydyin aistinvaraiseen toteamiskokeeseen (farmakopean ohjeiden mukaan tietysti).

Maistoin ainetta kielenkärjelläni: se oli karvasta, kuten olla pitikin (kaikkien lääkeaineiden kuvauksessa mainitaan karvaus). Varmistuakseni erän aitoudesta, nuuhkaisin jauhetta vielä ohjeiden mukaisesti. Aitoa oli!

Mielessäni mietin, mihin kaikkeen  tämä maailman kuuluisin nuuskija (Sherlock Holmes) viitsikin  nenänsä  työntää! Pakinan aiheemme on tietysti lumi.

Matkailu-, rakennus- ja vuorikiipeilyhankkeita Marjatankadulla

Tänä talvena olosuhteet ovat suosineet minua. Kauan päässäni muhineet ideat ja haaveet ovat toteutumassa.

Projekteistani suurin on yksityinen tiehankkeeni: rakennan liittymää pihaltamme Kalevankadulle (100 metriä). Aloitin työt ennen joulua havaittuani olosuhteet suotuisiksi. Urakka on vaativa, sillä pihamme on hieman notkelmassa. Piirustusteni mukaan tiepohjaa on korotettava kaksi metriä ylemmäs. Urakka on siis mittava ja sitä joudutaan tekemään haastavissa keliolosuhteissa. Olisin jättänyt kesken jo moneen kertaan, mutta eukko on jaksanut kannustaa minua.

Olen edennytkin jo aidan yli - kaupungin puolelle. Ennen juhannusta pitäisi olla valmista.

Tämän viikon liittymätyömaa on kuitenkin seissyt. Unelmani uhkaa sulaa käsiin. Satamalakko vaikuttaa kaikkeen* - ei vain käy satamaan! Materiaalipulan vuoksi olen ehkä pakotettu jättämään urakkani kesken ja jatkamaan sitä vasta ensi jouluna. Liittymän perustukset ovat jo joka tapauksessa kunnossa. Satoi tai paistoi: tieliittymä tulee.

Tietyömaani uhkaa sulaa

Harrastuspuolella olen aloittanut valmistautumisen Mount Everestin valloitukseen.

Aloitin sen jo viime kesänä: maalasin kattomme kahteen kertaan. Aion kiivetä Everestille sen haasteellisimman rinteen - Itäisen Kuolemankielekkeen - kautta. Nousu tulee olemaan vaativa jään muodostaman liukkauden ja laihan happipitoisuuden vuoksi. Sohvalla suorittamieni mielikuvaharjoitusten lisäksi olen myös simuloinut kiipeämistä: olen harjoitellut kiipeämällä katollemme kolme kertaa (eukon kehotuksesta).

Harjoittelen tämän katon yläpuolella

Ennen viimeisintä harjoitteluani tein kolmen tunnin lumityöt, purkasin saunan seinät (liittyy matkailuprojektiini), poltin kolme paksua Havannalaista ja lenkitin koiran Haminan** kautta. Makuuhuoneeni olen muuntanut alppimajaksi: liimasin ovenraot umpeen eristysnauhalla. Ymmärtääkseni kaikki vaativan harjoittelun kriteerit täyttyvät, koska ilmanala on ohut (eukko nukkuu vieressäni). - Niin nukkuu se huolimatta viikon pituisesta korkean paikan leiristäni Hovi-pubissa. Eukko kyllä suhtautui epäillen leirityksen hyötyihin (eukon mielestä valitsemani paikka ei ollut riittävän korkealla tasolla).

Olen viimeistellyt kuntopuoltani siis tinkimättömästi. Kuurin loppuhuipennuksena ajauduin lähes ylikuntoon, eli olin jo melko  "heikossa hapessa". Tämä tilanne syntyi vahingossa, sillä vielä viimeisenä iltana juhlistin tukevasti päätöstäni lopettaa ryyppääminen Everestin valloituksen ajaksi.

Happitilanne vastaa siis vaatimuksia. Varusteet minulla ovatkin kunnossa, ja arvokkuutensa puolesta huippuluokkaa (kerran käytetty lipputangon naru, jonka vaari oli hankkinut liputtaakseen kieltolain päättymistä). Jäänaskalit hylkäsin turhina: ne takertuivat vain kattolaudoitukseen kiinni, minkä olin todennut jo ensimmäisen katolle kiipeämiseni yhteydessä.

Kahteen kertaan maalattu kattomme oli taatusti liukkaampi kuin maailman katto  (Himalaja). Totesin sen hilatessani itseni räystään reunalta savupiipun suojiin. Lepäsin siinä hetken, katselin taivasta, ja mietin miten helppoa sinne olisikaan päästä. Jo tässä vaatimattomassa testissäni olin lähes saavuttanut nuo korkeudet.

Mielissäni totesin, että simulaattorini toimi erinomaisesti. Sitä pitäisi vain hieman parannella seuraavana kesänä. Katto menee kolmanteen maalaukseen, ja syynä siihen on Siperian matkamme, josta vielä kertoisin. 


Olemme innokkaita matkustamaan. Lähes kaikki maailman kolkat onkin jo nähty. Vain yksi vielä puuttui: nähdä Siperia ja kuolla!

Siperialainen hotelli

Jo edellä mainittujen projektien takia matka oli jäämässä haaveeksi. (On kolmaskin projekti - romaani - johon ajatuksen sain eukoltani: hän kun  moitti minun kiroilevan projektieni parissa kuin mustalainen.)

Sään kuitenkin kehittyessä suotuisaan suuntaan, sain älynväläyksen: miksi matkustaa turhanpäiten? Samaan tunnelmaan pääsisi kotonakin!  Lunta ja pakkastahan tuntui riittävän. Itse asiassahan meillä oli Ryssän helvetti! Suolakurkkuja ja oheistarvikkeita saisi kaupasta. Sanonta "p… haisee ja balalaikka soi" piti sekin meillä jo puoliksi paikkansa: olisi ostettava vain CD-levy!

Entä majoitus: aito siperialainen asunto? Ryhdyin puuhaan välittömästi, ennen kuin pakkaset hellittäisivät. Purkasin seinät ristilaudoitusta myöten, samoin katon. Hommasin lattialle kuivatusimurin, jonka ääni muistutti erehdyttävästi lumimyräkän ja myrskyn ulvontaa. Viikon matkan sijasta päätimme jatkaa lomaamme toistaiseksi (neljäs viikko menossa). Väitetään, että Siperia opettaa. En vain vielä tiedä, mitä.

Eukko on saanut tästä enemmän irti. Eräänä päivänä hän oli nähnyt muovikalvolla peitetystä akkunastamme lumimiehen! Minua harmitti, etten ollut silloin paikalla (olin juuri silloin puuhailemassa tieliittymän parissa).

Eukkoni on jotenkin henkistynytkin. Hän kertoi eräänä iltana löytäneensä etsimänsä: kaiken lumen luojan. 

Eukon kuvailun mukaan

Taustaa

* Noihin aikoihin Suomea uhkasi satamien työtaistelu, ja lumisadekin hellitti vajaaksi viikoksi. ** Kirjoittaja asuu Kotkassa, josta Haminaan on 17 km.