Lumipakina
Pakinoitsijana
tunnen painetta ottaa kantaa talven (2010-2011) suosituimpaan puheenaiheeseen.
Se ei liity mitenkään alaamme (apteekki-pakinasarja), joten on käytettävä
aasinsiltaa:
Apteekeissa valmistetaan
yhä lääkkeitä käsityönä. Raaka-aineita ei kuitenkaan enää kerätä itse
luonnosta, vaan ne tilataan tukkuliikkeistä. Jokainen saapunut erä tulee
tarkastaa eli analysoida tarkkojen ohjeiden (farmakopeoiden) mukaisesti.
Yleensä
analysoinnin suorittaa korkeamman koulutuksen saanut proviisori. Kerran, lomien
aikaan minäkin - farmaseutti - pääsin kellariin analysoimaan.

Kyseinen aine
tuntui täyttävän kaikki farmakopean kuvaukset: se oli valkoista, hienojakoista
jauhetta (kuten lähes kaikki muutkin raaka-aineet). En viitsinyt kaivaa kaikkia
analyysivälineitä esille mokoman 5 gramman vuoksi, vaan tyydyin aistinvaraiseen
toteamiskokeeseen (farmakopean ohjeiden mukaan tietysti).
Maistoin
ainetta kielenkärjelläni: se oli karvasta, kuten olla pitikin (kaikkien
lääkeaineiden kuvauksessa mainitaan karvaus). Varmistuakseni erän aitoudesta,
nuuhkaisin jauhetta vielä ohjeiden mukaisesti. Aitoa oli!
Mielessäni
mietin, mihin kaikkeen tämä maailman kuuluisin nuuskija (Sherlock Holmes)
viitsikin nenänsä työntää! Pakinan aiheemme on tietysti lumi.

Matkailu-, rakennus- ja vuorikiipeilyhankkeita Marjatankadulla
Tänä talvena olosuhteet ovat
suosineet minua. Kauan päässäni muhineet ideat ja haaveet ovat toteutumassa.
Projekteistani suurin on yksityinen
tiehankkeeni: rakennan liittymää pihaltamme Kalevankadulle (100 metriä).
Aloitin työt ennen joulua havaittuani olosuhteet suotuisiksi. Urakka on
vaativa, sillä pihamme on hieman notkelmassa. Piirustusteni mukaan tiepohjaa on
korotettava kaksi metriä ylemmäs. Urakka on siis mittava ja sitä joudutaan
tekemään haastavissa keliolosuhteissa. Olisin jättänyt kesken jo moneen
kertaan, mutta eukko on jaksanut kannustaa minua.
Olen edennytkin jo aidan yli -
kaupungin puolelle. Ennen juhannusta pitäisi olla valmista.
Tämän viikon liittymätyömaa on
kuitenkin seissyt. Unelmani uhkaa sulaa käsiin. Satamalakko vaikuttaa kaikkeen*
- ei vain käy satamaan! Materiaalipulan vuoksi olen ehkä pakotettu jättämään
urakkani kesken ja jatkamaan sitä vasta ensi jouluna. Liittymän perustukset
ovat jo joka tapauksessa kunnossa. Satoi tai paistoi: tieliittymä tulee.

Tietyömaani uhkaa sulaa
Harrastuspuolella olen aloittanut valmistautumisen Mount Everestin valloitukseen.

Aloitin sen jo viime kesänä: maalasin kattomme kahteen kertaan. Aion kiivetä Everestille sen haasteellisimman rinteen - Itäisen Kuolemankielekkeen - kautta. Nousu tulee olemaan vaativa jään muodostaman liukkauden ja laihan happipitoisuuden vuoksi. Sohvalla suorittamieni mielikuvaharjoitusten lisäksi olen myös simuloinut kiipeämistä: olen harjoitellut kiipeämällä katollemme kolme kertaa (eukon kehotuksesta).

Harjoittelen tämän katon yläpuolella
Ennen
viimeisintä harjoitteluani tein kolmen tunnin lumityöt, purkasin saunan seinät
(liittyy matkailuprojektiini), poltin kolme paksua Havannalaista ja
lenkitin koiran Haminan** kautta. Makuuhuoneeni olen muuntanut alppimajaksi:
liimasin ovenraot umpeen eristysnauhalla. Ymmärtääkseni kaikki vaativan
harjoittelun kriteerit täyttyvät, koska ilmanala on ohut (eukko nukkuu
vieressäni). - Niin nukkuu se huolimatta viikon pituisesta korkean paikan
leiristäni Hovi-pubissa. Eukko kyllä suhtautui epäillen leirityksen hyötyihin
(eukon mielestä valitsemani paikka ei ollut riittävän korkealla tasolla).
Olen
viimeistellyt kuntopuoltani siis tinkimättömästi. Kuurin loppuhuipennuksena
ajauduin lähes ylikuntoon, eli olin jo melko "heikossa
hapessa". Tämä tilanne syntyi vahingossa, sillä vielä viimeisenä iltana
juhlistin tukevasti päätöstäni lopettaa ryyppääminen Everestin valloituksen
ajaksi.
Happitilanne
vastaa siis vaatimuksia. Varusteet minulla ovatkin kunnossa, ja arvokkuutensa
puolesta huippuluokkaa (kerran käytetty lipputangon naru, jonka vaari oli
hankkinut liputtaakseen kieltolain päättymistä). Jäänaskalit hylkäsin turhina:
ne takertuivat vain kattolaudoitukseen kiinni, minkä olin todennut jo
ensimmäisen katolle kiipeämiseni yhteydessä.
Kahteen
kertaan maalattu kattomme oli taatusti liukkaampi kuin maailman katto
(Himalaja). Totesin sen hilatessani itseni räystään reunalta savupiipun
suojiin. Lepäsin siinä hetken, katselin taivasta, ja mietin miten helppoa sinne
olisikaan päästä. Jo tässä vaatimattomassa testissäni olin lähes saavuttanut
nuo korkeudet.
Mielissäni
totesin, että simulaattorini toimi erinomaisesti. Sitä pitäisi vain hieman
parannella seuraavana kesänä. Katto menee kolmanteen maalaukseen, ja syynä
siihen on Siperian matkamme, josta vielä kertoisin.
Olemme innokkaita matkustamaan. Lähes kaikki maailman kolkat onkin jo nähty. Vain yksi vielä puuttui: nähdä Siperia ja kuolla!

Siperialainen hotelli
Jo edellä
mainittujen projektien takia matka oli jäämässä haaveeksi. (On kolmaskin
projekti - romaani - johon ajatuksen sain eukoltani: hän kun moitti minun
kiroilevan projektieni parissa kuin mustalainen.)
Sään
kuitenkin kehittyessä suotuisaan suuntaan, sain älynväläyksen: miksi matkustaa
turhanpäiten? Samaan tunnelmaan pääsisi kotonakin! Lunta ja pakkastahan
tuntui riittävän. Itse asiassahan meillä oli Ryssän helvetti! Suolakurkkuja ja
oheistarvikkeita saisi kaupasta. Sanonta "p… haisee ja balalaikka
soi" piti sekin meillä jo puoliksi paikkansa: olisi ostettava vain
CD-levy!
Entä majoitus: aito siperialainen asunto? Ryhdyin puuhaan välittömästi, ennen kuin pakkaset hellittäisivät. Purkasin seinät ristilaudoitusta myöten, samoin katon. Hommasin lattialle kuivatusimurin, jonka ääni muistutti erehdyttävästi lumimyräkän ja myrskyn ulvontaa. Viikon matkan sijasta päätimme jatkaa lomaamme toistaiseksi (neljäs viikko menossa). Väitetään, että Siperia opettaa. En vain vielä tiedä, mitä.
Eukko on saanut tästä enemmän irti.
Eräänä päivänä hän oli nähnyt muovikalvolla peitetystä akkunastamme lumimiehen!
Minua harmitti, etten ollut silloin paikalla (olin juuri silloin puuhailemassa
tieliittymän parissa).
Eukkoni on jotenkin henkistynytkin.
Hän kertoi eräänä iltana löytäneensä etsimänsä: kaiken lumen luojan.

Eukon kuvailun mukaan
Taustaa
* Noihin
aikoihin Suomea uhkasi satamien työtaistelu, ja lumisadekin hellitti vajaaksi viikoksi.
** Kirjoittaja asuu Kotkassa, josta Haminaan on 17 km.