Apteekin ja pullojen historiaa

Apteekkilaitos 350 vuotta


Itse ostin pullot nykyisen työpaikkani Keski-Kotkan Apteekin varaston tyhjennysmyynnistä apteekkarin vaihdoksen yhteydessä loppukesästä 2015. Pullot ja purnukat olivat käyneet tarpeettomiksi: suurinta osaa niistä ei ollut käytetty viimeiseen 30-50 vuoteen.

Aikaisemmin en ollut kiinnittänyt mitään huomiota pulloihin, sillä ne olivat olleet aina ulottuvillani. Myyntien alettua minusta alkoi tuntua kuin osa historiaani olisi pantu alennusmyyntiin. Päätin toimia.

Ostettuani ensin muutaman pullon, ostin jo kohta lisää. Kiinnostuin tutkimaan hankintojeni ikää, kuntoa ja valmistusmenetelmiä, sekä tietenkin - jälleenmyyntiarvoa. Aloin päästä jyvälle pullojen harvinaislaadusta. Ostin aina vain lisää niin paljon kuin ehdin ja kykenin. Eukko harasi vastaan, mutta pidin pääni. Onnistuin hankkimaan noin 120-160 pulloa (laskutavasta riippuen) eli arviolta kolmasosan kaikista pulloista. Mutta mitä lopulta sain? Mikä on pullojen ikä? Entä niiden arvo?

Etiketit sen kertovat - ja farmakopeat

Pullojen alkuperän ja iän määritykseni perustuu pitkälti etiketteihin. Etiketti kertoo melko suoraan mihin ajanjaksoon pullo sijoittuu. Alla olevassa luettelossa ovat määrityksen kannalta tärkeimmät lääkeaineiden ja -valmisteiden ohjekirjat eli farmakopeat. Kuten näkyy kirjat ovat ilmestyneet harvakseltaan, ja ilmestymisvuodet ovatkin pullojen iänmäärityksessä vedenjakajia tai rajapyykkejä. Missä kirjassa aine esiintyy ensimmäisen kerran, on se tärkein kysymys. Toinen seikka liittyy aineen nimen kirjoitusasuun ja etenkin viralliseen lyhenteeseen. Jos kirjoitusasu poikkeaa virallisen farmakopean määräämästä kirjoitusasusta, voi päätellä, että pullo on ajalta ennen tuota ohjekirjaa. Lääkeaineita on toki tullut käyttöön koko ajan myös farmakopeoiden ilmestymisten välivuosina. Täten pullo voi olla vanhempi kuin farmakopea, missä se ensikerran mainitaan. Listaa käyttämistäni farmakopeoista:

Tärkeimmäksi lähdekirjaksi osoittautui kuitenkin Yrjö Ahosen Lääkevalmistekirja Pharmaca vuodelta 1940. Kirjasta löytyy monia yleisesti käytössä olleiden valmisteiden reseptejä, joita ei esiinny virallisissa farmakopeoissa.

Lasitehtaita Suomessa on aikoinaan ollut kymmenittäin, mutta niiden apteekkipullotuotannosta löytyy valitettavan vähän kirjoitettua tietoa. Omat pullot ja purkkini lienee suurimmaksi osaksi valmistettu Riihimäen lasitehtaassa. Pullojeni Lasimaalaamo-merkki viittaa saman paikkakunnan Kumelan Lasimaalaamoon, joka maalasi vuodesta 1933 alkaen noin 10 vuotta myös käyttölasia ennen siirtymistään designlasin suuntaan. Karhulan lasitehdas läheisen sijaintinsa vuoksi olisi myös mahdollinen joidenkin pulloerien valmistuspaikka, sillä alkuun Kumela maalasi vain muiden tekemää lasia. Riihimäen puolesta puhuvat joissakin purkeissa olevat Ilves-logolla varustetut muovikannet. Huomasin kesäkuussa 2016, että kaikki kannet ovat Riihimäeltä: vaikka Ilves puuttuisi, on kannen sisäpuolella hyvin pienellä teksti RIIHIMÄKI.

Etiketit voivat olla joko polttomaalattuja tai paperisia. Monissa pulloistani oli päällekkäin liimattuna jopa 2-3 etikettiä. Näiden alta paljastui useimmiten vanhin polttomaalattu etiketti. Yleensä vain farmakopean määräys aineen nimestä oli muuttunut, ja aiheuttanut siten uuden etiketin tarpeen. Osa pulloista oli taas saanut uuden sisällön aikaisemman aineen käytyä vanhanaikaiseksi. Kuvasarja pullojen kunnostamisesta

Pullot ja Keski-Kotkan Apteekin historia

Alussa oli apteekkari Jalmari Räty, joka sai vuonna 1919 oikeuden perustaa apteekin Perkjärvelle entiseen Karjalaan. Vuonna 1927 hän sai uuden apteekkiluvan ja perusti Viipurin 7. Repolan apteekin.

Talvisodan alettua 30.11.1939 evakuoitiin kaiken muun ohella myös apteekit kovalla kiireellä. Suullisen perimätiedon mukaan Repolan apteekin irtain kuljetettiin purjelaivalla pois sodan jaloista. Itse uskon Apteekkineuvos Marcus Ollin tutkimuksiin, joiden mukaan apteekkien irtain evakuoitiin Viipurin Sotilasapteekkiin ja ylimääräiset tavarat lähetettiin edelleen sisämaahan turvaan. Räty palveli talvisodassa kenttäapteekkarina, mikä saattaisi selittää joidenkin yleisestä linjasta poikkeavien pullojen alkuperän (esim. iso morfiinipurkki).

Luovutetun alueen apteekkareille osoitettiin uudet apteekkiluvat ympäri maata v.1940 kesäkuussa. Jalmari Räty sai perustaa apteekin Kotkaan (Kotkan II Keski-Kotkan Apteekki), joka aloitti toimintansa loppuvuodesta 1940.

Tällöin apteekissa piti tietysti jo olla asiakkaiden tarvitsemat lääkeaineet sekä niihin pullot ja purnukat. Mistä ne yhtäkkiä saatiin? Tuskin niitä purjelaivalla oli osattu tuoda suoraan Kotkan satamaan; eihän sodan sytyttyä ollut tietoakaan perustettavista uusista apteekeista. Luultavammin osa pulloista on saatu takaisin talvisodan päätyttyä Alavuden ja Härmän varastoista, jonne Sotilasapteekki oli niitä varastoinut. Tällöin melko varmasti on tapahtunut noin 50 eri karjalan apteekin pullojen sekoittumista keskenään.

Suuri osa pulloista on arvatenkin pitänyt tilata lasitehtaalta. Suureen kertatilaukseen viittaa se, että etenkin purkit ovat tyyliltään, etiketeiltään, korkeilta ja kansiltaan yhteneväisiä. Lisäksi purkit ovat koneellisesti eli 1930-luvun puolivälin jälkeen valmistettuja.

Osassa pulloista on etiketit, jotka viittaavat aikaan ennen vuoden 1937 farmakopeaa, ja vieläpä aikaan ennen v. 1914 viidettä farmakopeaa. Toisaalta pullo tai purkki Lasimaalaamo-logolla ei voi olla valmistettu ennen vuotta 1933.

Lääketehtaiden valmisteiden aloitettua voittokulkunsa 1960-luvulla, kävivät vanhat lääkeaineet, pullot ja purkit tarpeettomiksi. Turhiksi jääneitä pulloja otettiin uusiokäyttöön. Tuolloinen Keski-Kotkan apteekin oppilas (Tappi) komennettiin maalaamaan Miranolilla (!) vanhat etiketit peittoon. Pullot saivat vapaalla käsialalla maalatut uudet nimet kylkiinsä. Jälki ei tuollaisella menetelmältä voinut olla kaunista, mutta melko pysyvää se oli Miranolin ansiosta.

Juuri näitä pulloja sain ostaa pilkkahinnalla. Yrityksen ja erehdyksen kautta opin restauroimaan pulloja itseäni tyydyttävällä tavalla kuvasarja kunnostuksesta. Työ oli lähinnä varovaista, millintarkkaa raaputusta. Joistakin, laimeammalla Miranolilla maalatuista pulloista peite lähti mukavasti hilseillen. Suurin osa vaati kuitenkin paljon sitkeyttä, hikeä ja hermoja.

Jatkossa aion kertoa kustakin pullosta ja sen aikoinaan sisältämästä aineesta enemmänkin. Pullot ovat muuten tunnistettavia yksilöitä: lähes jokaisen pullon alareunaan on raaputettu aikoinaan pullon paino (taara).

Jokaisesta pullosta julkaisen 1-6 kuvaa, joten olkaa hyvä ja tutustukaa Suomen farmasian historiaan! Pulloja pääsee selaamaan Apteekkipullojen listasta.