Pullojen iän ja arvon määritys

Olen luokitellut pullot ja purkit niiden yhdenmukaisuuden mukaan käyttäen hyväkseni farmakopeoita, apteekin historiaa ja lasinvalmistus-teknologian kehittymistä.

Huom! Sivuston kuvia klikkaamalla ne avautuvat isompina samaan ikkunaan.



Taulukko, jonka pohjalta iän määritys on tehty (28.1.2016)

Arvostuskriteerini

1. Ikä: yleensä vanhempi on arvokkaampi. Yksikään pulloistani ei ylitä vielä antiikkiesineen 100 vuoden ikärajaa. Pääosin purkit ovat peräisin vuodelta 1940, mutta osa pulloista voi olla 1920-luvulta. Pullot, joissa on LASIMAALAAMO-merkintä ovat vuosien 1933-1940 väliseltä ajalta, jolloin Kumelan Lasimaalaamo maalasi myös käyttölasia ennen ryhtymistään lasinvalmistajaksi ja designlasin tuottajaksi. Tämänkin ikäiset pullot ovat arvokkaita, sillä yleensä ne ovat käsityönä valmistettuja.
1950-luvulla koneellisesti valmistettu tusinapurkki tai -pullo on näiden rinnalla lähes arvoton.

1930-luvun suupuhallettu pullo

1960-luvun koneellista valmistusta

2. Kunto suhteessa ikään: hyvin säilynyt on arvokkaampi. Pieni käytöstä johtuva kuluma ei nähdäkseni haittaa, vaan antaa jopa paremman tuntuman ja fiiliksen pullon olemukseen.
Lohkeamat, raaputusjäljet, etiketin repaleisuus, pullon likaisuus tai huonosti istuva eriparia oleva korkki luonnollisesti alentavat muuten harvinaisen pullon arvoa.

Hyväkuntoinen 1930-luvun purkki

1930-luvun happopullossa on virheitä

3. Valmistusmenetelmä: käsin suupuhallettu pullo on arvokkaampi kuin koneellisesti puristettu lasi. Suupuhalletussa pullossa ei ole sivuilla saumoja, eikä pohjassa yleensä merkintöjä. Korkki niissä on umpilasia. Käsityönä puhalletut pullot painavatkin selvästi enemmän kuin koneelliset pullot. 
Suupuhallettuja apteekkipulloja ei luultavasti juurikan valmistettu enää 1930-40-lukujen jälkeen. Tuolloin Suomessakin alkoi puolikoneellisen tai koneellisen käyttölasin aikakausi. 
Tutkittuani netin apteekkipullojen myyntipalstoja olen pöyristynyt: juuri koskaan ilmoituksissa ei mainita, onko kyseessä koneellisesti vai käsityönä valmistettu pullo/purkki. Huonoista valokuvista sitä on vaikea arvioida, sillä koneellinen sauma ei ole kovin helposti havaittavissa.

Suupuhallettu pullo 1930-luvulta

v. 1940 konellisesti valmistettu purkki, harvinaisena kuitenkin arvokas

4. Pullon suun ja korkin istuvuus kertoo paitsi hionnan laadusta, myös sen ovatko korkki ja pullo edes samaa paria. Puhalletujen ja sitten käsityönä hiottujen pullojeni yleinen ongelma nimittäin on, että korkki onkin vaihtunut toiseen. Tällöin korkin istuvuus ei ole täydellinen, vaan se voi jopa heilua pullon suussa tai ei uppoa oikeaan syvyyteen.
Apteekkari Räty on aikoinaan kaukoviisaasti kaivertanut tunnistenumerot pulloihin ja korkkeihin, minkä olisi pitänyt estää korkkien sekoittuminen keskenään. Myöhemmät sukupolvet eivät ole tätä valitettavasti huomanneet tai ymmärtäneet, tai ovat olleet vain välinpitämättömiä. Minulla on kuitenkin toivoa korkkien etsinnässä, sillä tiedän missä osoitteessa osa pulloista saa viettää eläkepäiviään.
Koneellisesti hiotut korkit istuvat keskenään samanlaisiin koneellisesti valmistettuihin pulloihin hyvin, mutta se ei mielestäni lisää pullon arvoa. Massatuotanto ei vedä vertoja käsityölle.

Korkin tunnistenumero 75 klo kahdessa

Koneellista valmistusta: sauma näkyvissä klo neljässä, samoin tunniste n:o 10

5. Etiketin laatu on erittäin painava kriteeri - jopa puolet tai kolmasosa pullon arvosta. Polttomaalattu etiketti on lähes ikuinen (ja arvokas): Se ei juuri kulu käytössä tai pesussa, eikä kärsi edes liuottimista. Melko kovaa raaputustakin se kestää, kuten totesin pulloja kunnostaessani. Vain pitkällinen happohöyryille altistuminen syövyttää hiljalleen etiketin tekstejä pois, kuten happopulloilleni on käynyt. 
Polttomaalausta on ymmärtääkseni käytetty 1940-luvulle asti, jolloin paperiset etiketit tulivat vallitseviksi. Hyvin säilynyt paperinen etikettikin voi olla arvokas juuri sen huonon kestävyyden takia: hyvin vanhat paperiset etiketit ovat harvinaisia ja siksi siis arvokkaita. 
Paperisia etikettejä on monenlaatuisia ja -ikäisiä. Valitettavasti en osaa niiden eroja tarkemmin kuvailla sanallisesti, eikä valokuvistakaan tässä tapauksessa ole hyötyä. Kunto ja ikä ratkaisevat arvon, mutta myös aineen nimellä on väliä. Ennen 1950-lukua valmistetut paperiset etiketit ovat mielestäni jo vanhoja ja arvokkaita.

Liimatussa paperietiketissä on aitousongelmakin: onko juuri tämä etiketti ollut pullossa alusta lähtien? Asialla on kuitenkin ehkä turha vaivata päätään, sillä apteekeissa pullot ovat useinkin saaneet kylkeensä uuden etiketin edellisen aineen käytyä vanhanaikaiseksi. Olisi toki toivottavaa, että etiketti ja pullo olisivat edes suurinpiirtein samalta aikakaudelta. 
Joissakin tapauksissa on hyvin tärkeää, että etiketti on alkuperäinen. Tästä esimerkkinä alaoikealla oleva lääketehdas Merckin pikkupullo, joka on ulkomailla haluttua tavaraa. Vain 25 ml:n pullo, mutta siitä saisi hyvinkin 100 euroa, koska 1940-luvun etiketti on ehjä ja siisti, sinetti on jäljellä ja kaiken kruunaa aito Merckin logolla varustettu kansi.

Vanha, arvokas paperietiketti

Kulunut polttomaalattu etiketti

Polttomaalattu etiketti (kiilto)

6. Pullon tunnistamista helpottavat valmistajan leimat ovat eräänlaisia takuita pullon alkuperästä ja iästä, mutta tällaisia tunnisteita on yleensä vain koneellisesti valmistetuissa pulloissa. Tällöin pullo paradoksaalisesti ei tietysti voi olla kovin vanha, vaan enintään 1930-luvulta.
Polttomaalatun etiketin myötä myös monissa suupuhalletuissa pulloissani lukee LASIMAALAAMO, joka tarkoittaa Riihimäellä 1930-luvulla toiminutta Kumelan lasimaalaamoa.

Lasimaalaamon logo alaosassa, Rädyn puumerkki yläosassa

Pullon pohjan tunnisteet: Merck

Erikoistapaus: sinetti ja kansi

7. Harvinainen etiketti eli historiallisesti kiinnostava lääke/lääkeaine, jota ei ole valmistettu tai pidetty kaupan enää aikoihin, lisää pullon arvoa. 
On todennäköistä, että vaikkapa 1930-luvulla käytöstä pois jääneen lääkkeen pullo on harvinaisempi kuin yli 100 vuotta käytössä ollut aspirini ja sitä sisältänyt purkki.

Ei enää v. 1937 farmakopeassa

8. Yleisesti laajaa kiinnostusta herättävä lääke tai lääkeaine. Mitä suurempaa osaa ihmisistä aine kiehtoo, sitä kysytympi pullo on. Morfiini tai pirtu esimerkiksi herättävät isommankin yleisön mielenkiinnon. Tällaisen pullon arvo on luultavasti korkeampi kuin ruokasuolapurkin arvo.

Tunnettu ja kiehtova aine

Legenda

Ruokasuolaa tai makaronia - ihan sama

9. Jos pullon yksilöhistoria ja alkuperä ovat tiedossa ja todennettavissa, lisäävät ne pullon arvoa. Vasta tarina tekee pullosta yksilön - ja kiinnostavan.
10. Itse pullon tai purkin harvinainen muoto, väri tai esim. etiketin painovirhe.

Vaalea, erikoinen keltainen väri

Erikoinen pullon muoto

Kirjoitusvirhe etiketissä

11. Pullon koko: isompi on yleensä näyttävämpi ja arvokkaampi. Isolla purkilla voi olla paitsi esteettistä keräilyarvoa, myös käytännöllistä käyttöarvoa säilytysastiana tai esim. maljakkona.

Pieni ja iso pullo samaa sarjaa

12. Erikoistuntomerkit, jotka yksilöivät pullon ja voivat paljastaa sen alkuperän tai historian. Pulloon luotettavsti liittyvä tarina lisää sen mielenkiintoa ja arvoa.

Maanataikappale: kenottava kaula - yksilö!

Esimerkki kaiverruksesta, joka kertoo pullon painon. Samalla se on erinomainen yksiöintitunniste

Vastuuvapauslauseke

Arviot perustuvat henkilökohtaisiin mieltymyksiini, lähes olemattomaan tietoon käyttölasin historiasta, mutta jonkinlaiseen tietoon apteekeista, farmakopeoista, lääkkeistä sekä kemikaaleista.

Lopuksi vinkki: apteekkipullot ovat universaalia keräilytavaraa. Suomen hintataso on melko alhainen, kun vertaa ulkolaisiin netti-antikvariaatteihin ja huutonetteihin. 
Googleta esim. pharmacy bottle Merck