Sähköisiä reseptejä

Ihmetyttää tämä vouhotus sähköisistä resepteistä, sillä se ei ole mikään uusi keksintö. Kehittelin teoreettisen perustan sähköiselle reseptille jo 60-luvulla, ollessani 8-vuotias. Tosin osa kunniasta kuuluu pikkuveljelleni. Ideariihemme sivutuotteena hän keksi sähköisen rahan.

Suuret keksinnöt syntyvät arkipäivän oivalluksista - niin tämäkin. Tarvittiin vain Aku Ankka ja veljesten välistä kahnausta. Minä, joka osasin jo, tavasin veljelleni ääneen Superhessun seikkailuja. Kieltämättä se kävi hieman hitaasti - niinpä kiittämätön veljeni halusi jo kääntää sivua nähdäkseen Hessun superpavut. Hermostuin siitä vain vähän: kellistin broidin alleni.

- Tässä sinulle kuvia! ärähdin hinkaten lehteä broidini päähän.

Lopetin kesken, sillä tulkitsin veljessäni tapahtuneet silminnähtävät fyysiset muutokset omaa terveyttäni uhkaaviksi: ennestään jo tutuksi käynyt villimiehen raivo oli heräämässä. Lepytellen veljeäni raahasin hänet vetämällä (jarrusukkia ei siihen aikaan ollut) piirongin peilin eteen. Tuijotimme peiliin säikähtäneinä: ilmetty villimies! Veljeni orastava Beatles-tukka törrötti pystyssä!

- Sähköinen paperi! keksin hätäpäissäni.

Veljeni tuijotti minua epäluuloisesti. Hetken mietittyään hän nappasi piirongin päälle jääneen isän lompakon pieniin käsiinsä kaivellen sitä tottuneen oloisesti.

- Sähköinen raha! kuiskasi veljeni esitellen minulle lompakosta löytämäänsä markan seteliä.

- Sähköinen resepti! kuiskasin minä vuorostani, ja kaivoin piirongin laatikosta mummon lyijyvesi-reseptin. Empiiriset, toistetut kokeet osoittivat, että idea toimi käytännössä.

Sittemmin veljestäni tuli sähkömies ja minusta farmaseutti. Veljeni ehti harmikseni ennen minua soveltamaan yhteistä keksintöämme omalla alallaan: pankkikirjat jäivät historiaan sähköisen rahan marssiessa esiin. Sähköisen rahan viimeisin huipennus on sähköinen velka - ja siinäkin veljelläni on ollut ilmeisesti näppinsä pelissä. Häntä kutsutaan nykyään Pikavippi-Ollilaksi.

Omalla, perinteitä kunnioittavalla alallani olen itse edennyt maltilla. Sähköinen resepti on kuitenkin tosiasia. Tässä todisteet:

Leukun Make - vanha tuttuni - tuli hakemaan Diapamia itse kirjoittamallaan reseptillä. Ei voinut kuin ihailla Makea. Mitä kaikkea sitä eristyssellissä oppiikaan! Tilanne oli kuitenkin tulenarka - modernimmin sanakääntein sähköinen - ja Make lähti ilman ostoksia apteekista (takaraivossani takoi ajatus, että apteekkari ei tästä pitänyt). Onneksi Make vielä ovelta huikkasi tulevansa takaisin Kalashnikovin kanssa. Siihen mennessä en ollut tavannut yhtään aitoa venäläistä, ja jäinkin innostuneena odottamaan. Ehkäpä saisin pullon aitoa vodkaa. Olimmehan juuri niissä merkeissä aikoinaan tutustuneet Tampsan tanssilavan huussissa. Itse olin tullut aidan yli, kuten Makekin edellisenä yönä Kakolan aidan yli (minkä luin myöhemmin lehdestä).

Kerrottakoon kuitenkin vielä hankaussähkön ongelmista: Takakylän Ruuskasen maine oli kiirinyt laajalti maakuntaan. Sinä päivänä näin ensimmäisen Viagra-reseptin, kun Ruuskanen kaivoi sen takataskustaan. Resepti liimautui tiukasti tiskiin kiinni.

Latautunutta, staattista sähköä! Ymmärsin kuinka kovasti Ruuskasen - ammattimiehen - oli täytynyt hinkata. Hänen maineensa ei siis ollut turha. Ideariihemme pystyssä sojottavine tukkineen nousi väkisin mieleeni. Sen naurukohtauksen jälkeen minut siirrettiin takahuoneen töihin. Testailen siellä sähköisiä reseptejä, tosin vajavaisin resurssein. Olen näet jo puoliksi kalju.

(Pakina kirjoitettu pienoisen turhautumisen kourissa vuoden 2009 hujakoilla. Apteekkimme toimi tuolloin ikuisuusprojektilta tuntuneen "Sähköisen reseptin" pilotti-apteekkina.)