Oraakkelin synnytystuskat

Maaliskuun alku 2010

Totesin kirjan olevan valmis. Tuon jälkeen luin sen vielä kertaalleen läpi. Sen seurauksena muutoksia tulikin yllättävän paljon. Loppuratkaisu muuttui, minkä takia jouduin muokkaamaan koko kirjaa kauttaaltaan sen mukaiseksi. Nyt se on hyvä.

20.3.2010 käsikirjoitus oli siis itseäni tyydyttävässä kuosissa. Kirjoitin jotkin kohdat jopa 10 kertaan uudestaan. Pääosin kirjoituskertoja oli keskimäärin ehkä 3-4.

Ideani sain syyskuun 2009 alussa. Pohjatöitä tein kaksi kuukautta. Kirjoittamisen aloitin valmiin rungon ja suunnitelman pohjalta 2.11.2009.

Ensimmäinen versio oli valmis tammikuun puolessa välissä.

Uudelleen kirjoittaminen oli luuloistani huolimatta yllättävän työläs prosessi, mutta nautin joka hetkestä. Se näkyy toivottavasti tekstini laadusta.

Kirjassa on 62 000 -64 000 sanaa riippuen siitä, lisätäänkö siihen ajattelemani liitteet. Romaanini tulee olemaan siis noin 300-sivuinen.

Vuoden sisällä toivottavasti pääsette lukemaan sen. Lähetin käsikirjoitukseni 20.3.2010 kuudelle eri kustantajalle (neljä sähköistä versiota ja kaksi perinteistä paperitulostetta). Varmuuden vuoksi lähetin sen myös ammattilaisen arvosteltavaksi Nuoren Voiman Liittoon. Tiedän että käsikirjoituksista menee läpi vain 1/1000-1/100:sta. Matemaattisesti mahdollisuuteni ovat siis minimaaliset. En usko lottoon, mutta uskon käsikseeni!

Päivitys tilanteeseen 9.6.2010

Sain äskettäin Nuoren Voiman Liiton arvostelun/palautteen käsikirjoituksestani. Palautteen antaja on "kirjallisuuden opintojen" loppututkinnon suorittanut, tuunustettu kirjailija - käsittääkseni myös kirjoittamista opettava henkilö. Pidän hänen näkemystään kullan arvoisena - myös sikäli, että palaute oli juuri sitä mitä hain. Epämääräisellä tavalla tunsin näet kaikesta huolimatta olevani hieman eksyksissä romaanini kanssa. En osannut vain itse hahmottaa, missä kohtaa kompastelin. Nyt tiedän.

Minulla oli kasassa täytekakun ainekset, mutta kyhäelmäni valahti pannukakuksi. Pannukakku-vertaus soveltuu tähän mainiosti: runsaista ja herkullisista tarinan aineksista leivoin lavean ja leveän joka puolelle pursuavan taikinan, mutta hiiva unohtui. Tarina lätsähti latteaksi. Siinä ei ollut syvyyttä eli ydin jäi puuttumaan.

Mutta minulla on nuo samat ainekset yhä tallessa. Voin leipoa uuden kakun, unohtamatta hiivaa tällä kertaa. Kiitänkin arvostelijaani mitä lämpimämmin rehellisestä ja tarkkanäköisestä palautteesta. Arvostelu ei ollut hutaisten tehty, vaan se oli peräti 13 sivun mittainen! Mielestäni löysin sieltä rivien välistä myös sen, miten minun pitää edetä uudessa yrityksessäni.

Arvostelu on tekijänopikeuksilla suojattu, mutta pienet lainaukset lienevät sallittuja. En ole ollut innostuksessani täysin hakoteillä, sillä: "Käsikirjoituksesi pursuaa kielellistä ja tarinallista kekseliäisyyttä, joka olisi kelle hyvänsä kirjoittajalle kunniaksi. Punot mitä mutkikkaimman ja tiheäsilmäisimmän verkon ja verkoston, jota kauttaaltaan höystää mainio XXXX (so. kielileikkini)".

Ja toisaalla: "Kieli-ideasi vaikuttaa sekä mukavalta että kirjallisesti ehdottoman kannatettavalta" ja "käsikirjoituksesi on monessa mielessä kielellis-kirjallinen aarrearkku, jonka varustuksen esillepano vaatisi kunnollista kirjallista jäsentelytointa, jotta edessä ei olisi vain kasa kiintoisaa kirjoittelua, vaan myös kiintoisa kirjallinen teos".

Varsin mairittelevaa, mutta missä sitten mättää?

Ymmärrän olleeni liian monimutkainen. Olen sotkenut eri tyylilajeja surutta keskenään. Olen touhotukseltani myös unohtanut sen sanomallisen ytimen, jota lukija hyvästä kirjallisuudesta hakee. Olen koheltanut pinnallisesti juonen, tarinan ja huumorini sokaisemana. Ydin on unohtunut. Sitä ei tekstissäni edes ollut. Olihan lähtökohtanani juuri nämä hauskat sanaleikit, joiden ympärille yritin nivoa tarinan.

Se oli väärä lähtökohta.

Kirjoitin yhden turhanpäiväisen kohelluksen. Mutta opin myös jotakin. Minulla on yhä samat hyvän kakun ainekset tallessa. Minulla on myös omat kokemukseni ja synkkä menneisyyteni. Pureudun sisimpääni, minkä olen aina pyrkinyt kätkemään omalaatuisella huumorillani. Luulenpa löytäväni sisimmistäni yleispätevät, lukijaa koskettavat draaman ainekset. Sotken taikinaani hyppysellisen elämän suloista katkeruutta.

Jo nyt, parin päivän tuumailun jälkeen minulle on valjennut, miten etenen. Mutta ensin katsotaan, kuinka Meksikosta tulee jalkapallon Maailmanmestari. Syksyllä kirjoitan kaiken uusiksi, uudesta näkökulmasta ilman ylenmääräistä rönsyilyä. Keskityn oleelliseen ja pidän tarinan ja lukijan hanskassani. Syvällisesti, jännittävästi ja hauskasti.

Ja muuten: Jos nyt joku kustantaja tarjoutuisi kustantamaan ensimmäisen versioni sellaisenaan, kieltäytyisin. Miksi lykätä paskaa, jos voit muuntaa sen kullaksi.

Päivitys tilanteeseen 22.10.2010

Nyt se on taas kerran "valmis".

Noin vuosi on kulunut siitä kun puuhaan ryhdyin.  Luultavasti käsis on nyt parempi kuin koskaan, mutta riittääkö se? Sen päättävät lukijat, sillä tässä asussa kirja julkaistaan - joko oikean kustantajan tai itseni toimesta.

Käsikirjoitus muuttui totaalisesti. Leikkasin alkuperäisestä versiosta noin puolet pois. Tyyli on yhtenäisempi ja tarina ehyempi, myös hauskempi. Tyylilajini puolesta kumarran nöyrästi Bulgakovin suuntaan.

Tarina on siis kasassa, mutta lopullinen hiomisvaihe on vielä hivenen kesken. Aina vain niitä uusia sävyjä tuntuu syntyvän lisää, joten ehkäpä tässä meneekin se 14 vuotta, kuten Bulgakovilla "Saatana saapuu Moskovaan"- satiirinsa kanssa.

Mutta joskus se peli on puhallettava poikki, joten kuukauden kuluttua alan metsästää sitä kustantajaa. Jos täällä sivuillani nyt niitä kustantajia sattuu pyörimään, niin yhteydenotot ovat tervetulleita...

Päivittelyä jälleen 28.3.2011

Tästähän tulee varsinainen jatkokertomus, mutta nyt loppuratkaisu häämöttää. On tapahtunut käänteitä, vaikka kliimaksi antaa vielä odottaa itseään.

Lähetin tuon kakkosversioni 4-5 kustantajalle siis lokakuun 2010 lopussa. Odotellessani vastauksia ryhdyin jälleen parantelemaan käsikirjoitusta veljeni antaman palautteen pohjalta. Ennen sitä pyysin myös erästä alan lisensiaattia freelancer-kustannustoimittajakseni. Tässä osia hänen vastauksestaan, jotka innostivat minua jatkamaan puurtamista:

"terve vaan Juha,
mietin ehdotustasi tossa viikonlopunkin ylitse ja lueskelin
matskuasi. Täytyy myöntää,että minua kieltämättä kiinnostaisi kovastikin
lähteä mukaan ehdottamaasi projektiin. Tekstissäsi on mainion veijaritarinan
aineksia, siitä voisi tulla melkoisen hyvä kirja ja sellainen, joka herättäisi
keskustelua, ja paljon.
Järki nyt vain sanoo sen, ettei mulla ole mitään mahdollisuutta ajankäytön
takia kunnolla paneutua projektiin. 
Toivon sulle parasta menestystä.
Ja täytyy sanoa, että olin valtavan iloisesti yllättynyt siitä kehityksestä,
mikä on tämän ja edellisen tekstisi välillä. Loistavaa, täytyy onnitella sua
sekä tekstistä että ideasta."

Kirjoitin koko kirjan vielä kolmannen kerran uusiksi tammi-maaliskuussa 2011, paneutuen erityisesti heikoimpiin kohtiin, tarinan loogisuuteen ja tekstin sujuvuuteen. Huumori ja vertauskuvallisuus lisääntyivät kauttaaltaan.

Jälleen kerran olen tyytyväinen - niin tyytyväinen, että uskalsin eilen illalla vetää "Oraakkeli"-lippikseni ensimmäistä kertaa päähäni (romaanin nimi). Olen siis varma, että teos julkaistaan.